Hifiharrastajat vaativat monasti vahvistimelta ja kaiuttimilta desibelien osien tarkkoja amplitudivasteita. Kun tasokkaat laitteet sijoitetaan tyypilliseen olohuoneeseen, taajuusvaste on parhaimmillaankin vain kohtalaisella tasolla. Vääristymää aiheuttavat seinien, lattioiden ja katon kautta tulevat heijastumat, joista pahimmillaan syntyy seisovia aaltoja eli huonemoodeja. Huonemoodit voivat korostaa matalia taajuuksia kapealla kaistalla jopa 40 dB:n verran, tyypillisesti kuitenkin noin 20 dB.n luokkaa. Resonansseille on tunnusomaista hidas vaimeneminen eli ne jäävät kuulumaan pitkään.

Modaaliteknologia on oma tieteenalansa, jossa resonansseja pyritään mallintamaan huoneen mittoihin ja rakenteisiin perustuen. Yksinkertaistettuna voimakkaat resonanssitaajuudet voidaan laskennallisesti ennustaa huoneen läpimitasta. Mitä suurempi huone sitä matalampi ennustettavissa oleva voimakas resonanssitaajuus on.

Todellisessa kuunteluhuoneessa resonanssitaajuuksia on tyypillisesti useita eikä niitä pystytä modaaliteknologian avulla täysin ennustamaan. Niitä on myös vaikea vaimentaa esimerkiksi mattoja tai verhoja käyttämällä, koska ne ovat matalilla taajuksilla, joilla materiaalien absorptiokyky on alhainen.

Anti-Mode teknologiamme keskittyy eliminoimaan huoneresonanssit, mutta samalla se korjaa koko järjestelmän vastetta. Järjestelmä käyttää automaattista huoneenmallinnusalgoritmia ja digitaalisesti generoitavia "antiääni" oskillaattoreita joilla seisovat aallot kumotaan siten, että kuuntelun kannalta tärkeimmät asiat korjaantuvat sekä taajuus- että aika-alueessa mahdollisimman suurelle alueelle.

Teknologia edellyttää huoneen siirtofunktion mittaamisen äänilähteestä mikrofoniin. Tekemällä käänteissiirtofunktio haitallisille taajuuksille saadaan sekä amplitudi- että vaihevasteen vääristymiä korjattua. Algoritmiin on lisätty sumean logiikan ominaisuus, jotta se ei jumittuisi lokaaleihin taajuusvasteen nollakohtiin (lähes täydellinen vaimennus). Näin teknologiasta on saatu äärimmäisen helppokäyttöinen.

Järjestelmä tekee taajuuspyhkäisyjä, joilla se mittaa resonanssit äänilähteestä mikrofoniin. Keskitaajuus ja kaistanleveys mitataan hertsien murto-osien ja vaimennus desibelien osien tarkkuudella. Myös moodin asymmetria ja Q-arvo mallinnetaan.

Laitteen sisällä oleva signaaliprosessori parametrisoi mitatut resonanssit Z-tasoon imaginäärisinä nolla-napaesityksinä ja muodostaa niille mahdollisimman hyvin kumoavat antimoodit. Antimoodit ovat täsmällisiä käänteissuodattimia moodeille, joten ne korjaavat paitsi amplitudivastetta, myös vaihevirhettä seisovista aalloista. Järjestelmä kykenee suunnittelemaan digitaaliset antiresonaattorit 24 pahimmalle resonanssille. Vaikka yhteen pisteeseen tuskin koskaan tarvitsee näin montaa antimoodia, ovat ylimääräiset suodattimet hyödyllisiä, kun algoritmi suunnittelee korjausta suuremmalle alueelle.

Signaaliprosessori laskee edelleen kalibroinnin päätteeksi kertoimet digitaalisille IIR-tyyppisille (Infinite Impulse Response) suodattimille, joita käytetään reaaliajassa huoneen jälkikaiunnan poistamiseen. Laskennassa käytetään erittäin tarkkoja 32-bittisiä kokonaislukukertoimia ja 40-bittisiä kokonaislukuvälituloksia. Näin laskenta mahdollistaa käytännössä rajoittamattoman parametriavaruuden tarvittaviin korjauksiin.

Toiminnassa olevan Anti-Mode järjestelmän läpikulkuviive on noin 3ms, joka syntyy lähinnä AD/DA muuntimissa eikä aiheuta vaihevirhettä signaaliin. Kotiteatterivahvistimet osaavat yleisesti korjata näin pienen viiveen ohjelmallisesti, joka tekee laitteesta muihin kaiuttimiin nähden käytännössä läpinäkyvän.